keskiviikko 7. joulukuuta 2016

LÄPINÄKYVÄÄ PITSIÄ









Shirt & shoes - ZARA
Bag - Ted Baker
Cloak - Mango
Skirt - Vila
Earrings - H&M

Läpinäkyviä paitoja tuntuu näkyvän kaupoissa, muttei ollenkaan suomalaisten päällä. Himoitsin kesällä jo erästä pitsipaitaa, joka peitti rinnat, mutta ei juurikaan muuta. Se näytti todella upealta ja tyylikkäällä tavalla seksikkäältä ilman rintaliivejä. Kuitenkin totesin, ettei se sovi Suomen katukuvaan... Eihän täällä voi käyttää kuin kauluspaitoja ylös asti napitettuina ja polven ylittäviä hameita. Vaikka olenkin aina pukeutunut mieluummin liian peittävään kuin paljastavaan, niin haluaisin kuitenkin jollain tavalla tuoda esimerkiksi sääriä esiin lyhyen mekon alta tai korostaa pieniä rintojani. Kuitenkin avara kaula-aukko ja lyhyt helma on minulle ehdottomasti no no -yhdistelmä. Miksei kuitenkin voisi yhdistää läpinäkyvän paidan ja pitkät leveälahkeiset housut? Entä lyhyen helman ja pitkät hihat?

Mielestäni Suomessa esiintyvät ääripäät: baariin mennään suuren kaula-aukon JA lyhyen helman kanssa, vielä ilman sukkahousuja tai sitten pukeudutaan aina pitkiin housuihin ja pooloneuleeseen. Suomalaiset ehkä hieman paheksuvat seksikästä pukeutumista. Jätin kesällä ihailemani läpinäkyvän pitsipaidan kauppaan, ja selkeästikin se on jäänyt mieleeni. Suomalaiseen katukuvaan sopii kuitenkin hyvin kuvissani esiintyvä paita. Läpinäkyvää pitsiä hihoissa, yläselässä ja rinnan yllä. Kuitenkin paita ei ole turhan tiukka ja siitä ei näy kauttaaltaan läpi. Tämä paita on muutaman vuoden takaa, joten vielä parempi, että jokin "trendi" (kuten nämä pitkät pitsihihat) löytyvät jo valmiiksi omasta vaatekaapista. 

Mun mielestä asukokonaisuus toimii hyvin. Korkeat mokkasaappaat sopii hyvin viitan kaveriksi ja nahkahame puolestaan valkoisen hennon pitsipaidan viereen. Mitä mieltä te olette asusta? Uskallatteko repästä seksikkäillä vaatteilla silloin tällöin?

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

HARMAA ASU






Everything - ZARA

Mun asut on näyttänyt lähipäivinä vain tältä. Nää harmaat ilmat laittaa mut pukeutumaan niihin semi rentoihin asuihin. Tosin noi saappaat ovat vaihtuneet nilkkureihin. Jep, mekko on mulle rento asu. Niin mukava, ei ole kiristävää vyötä. Parin vuoden takainen takki on ollut kovassa käytössä. Ei ole niin väliä, vaikka se menisi nuhjuiseksi sateella. Villakangastakki olisi näillä keleillä sopivan lämmin, mutta kuitenkin villa ei tykkää sateesta juurikaan. On turha laittaa hyvää meikkiä tai kihartaa hiuksia, kun niitä ei ole enää ulos astuessa. 

Jotain positiivista: mun koko viikon kestänyt silmätulehdus on selätetty ja laboratoriokurssi on yhtä työtä ja selkkaria vaille valmis. Tänään rentoutumista tulevaa kouluviikkoa varten. Eilen oli paljon tekemistä, sillä kävimme poikaystävän kanssa joululahjaostoksilla, syömässä ulkona, elokuvissa ja kahvilla. Nyt voi luvan kanssa vaan oleskella. Ihanaa sunnuntaita sinne! <3

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

VICTORIAN BLOUSE

Untitled #10


Kun olin pieni (tai no nuorempi), minun kaverit sanoi tyyliäni tosi tyttömäiseksi. Melkein tulee heikko olo, kun ajattelee sitä röyhelöiden, pitsien ja rusettien määrää vaatetuksessani. Yhh! Silloin olin jotenkin todella ylpeä siitä... Nyt kuitenkin röyhelöt ovat tulleet takaisin muotiin, ja musta tuntuu, että mitä enemmän röyhelöä sen parempi. Itsekin olen palaamassa vanhaan tyttömäiseen tyyliini, koska tietyllä tapaa ne viehättää.  Harmikseni olen huomannut kuitenkin, että vielä suuri osa paidoista on huippu suunnittelijoiden kappaleita, ja ns tavallisiin vaateliikkeisiin ne eivät ole päässeet täysin vielä rantautumaan.

Valkoisessa puserossa on sitä jotain perinteistä ja rohkeaa, mutta hillittynä pukeutujana valitsisin itse itselleni mustan. Arkiseen asuun jättäisin röyhelöä oikeastaan ainoastaan kaulaan ja hihoihin. Rinnalla ne on mun mielestä ainakin vielä too much. Nimenomaan tän trendin kanssa pitää olla todella varovainen, ettei vahingossa näytä oopperalaulajalta.

Jos haluaa kuitenkin kunnolla revitellä, on farkkupaita todella ihana vaihtoehto. Vitsit, kun uskaltaisinkin pukeutua niin rohkeasti. Tällä hetkellä vasta olen päässyt retkahtamaan leveisiin hihoihin, mutta todellinen ihastuminen korkeaan röyhelökaulukseen on lähellä. Tällaisen paidan yhdistäisin, joko siniseen farkkuhameeseen tai -housuun, mutta ehkä vielä kauniimpi yhdistelmä olisi nahan kanssa. Nahkahousut tai -hame vaan päälle ja menoksi.

Mitä mieltä te olette "victorian blouse" trendistä? 

perjantai 18. marraskuuta 2016

INTERRAIL // EUROPE // 2015

Heipsan! En tiedä onko ajankohta paras mahdollinen, mutta ajattelin kertoa teille mun vuoden takaisesta reissusta. Kyseessä on varmaan paras koskaan kokemani matka -reilaus ympäri Eurooppaa. Mukana on vähän sekalaisia kuvia matkan varrelta, koska eihän niitä kokemuksia saanut kameraan kuitenkaan samalla tavalla ikuistettua. Tarkoituksenahan ei ollut perustaa blogia, johon nämä kuvat laittaa, mutta niin pääsi kuitenkin käymään. :-D 

Mulla on tällä hetkellä ihan sairaan kova matkakuume. Tiedän, että pian pääsen lähtemäään Austraaliaan, kuhan vaan saan hoidettua koulujutut sellaiseen kondikseen, että se on mahdollista. Näin syksyn tullen varmasti kaikki suunnittelevat reissua jonnekin päin maailmaa. Te kaikki, jotka siellä mietitte reilaamista edes hieman, niin lähtekää!!! Mulla oli monta monta kysymystä reilaamisen suhteen, mutta kaikkein tärkeintä oli, että päätti lähtevänsä. Jos jää liikaa jossittelemaan, ei tule oikeasti lähdettyä. Se jäisi kaduttamaan myöhemmin. Mä olen just sellanen jossittelija, ja mua auttoi hirveästi paras kaverini Reetta, jonka kanssa reissun lähdinkin. Hän vaan sanoi, että "MEHÄN SIT KANS LÄHDETÄÄN". Tiiän, että se ois lähteny vaikka ilman mua, jos oisin alkanu empimään. 

Reetan luokse oon lähdössä myös Austraaliaan, ja edelleen musta tuntuu, että mun on näytettävä, että mähän lähden. :-D Ei voi jättää asiaa vaan suunnitteluvaiheelle, koska mun ystävä olisi vaan siellä maapallon toisella puolella silleen "hahahah siltä jää kaikki näkemättä ja koko elämä elämättä". Mutta nyt vuoden takaiseen reissuun...


Tarkoitus oli lentää Italiian, ja me päädyttiin sitten aloittamaan reilaaminen Milanosta. Olimme siellä muistaakseni 4 tai 5 päivää. Tähän ei tietenkään käytetty "reilaamispäiviä", vaan ensimmäinen päivä, joka merkattiin reililippuun oli se, jolloin astuimme ensimmäistä kertaa junaan. Milano oli ihana ja siellä oli todella paljon nähtävää. Kuitenkin lämmin ilma tukahdutti meidät aluksi ja todellisuus iski vasten kasvoja, kun kävelimme 4 km rinkat selässä linja-autoasemalta ensimmäiselle yöpymispaikalle 40-asteen paahteessa. 


Milanon jälkeen oli tarkoituksena suunnata Venetsiaan, mutta pitkien etäisyyksien takia päätimme vaihtaa Venetsian Firenzeen. Ajatus ei ollut suinkaan huono, sillä Firenze oli yksi kauneimmista  pienistä kaupungeista, joissa olen käynyt. Sen kerkesi aivan hyvin näkemään yhdessä päivässä. Tässä kohtaa reissua kaipasimme jo rannalle, koska kuumuus vei meiltä kaikki voimat. Kaupunki-ilma ei ole millään tavalla raikas... Emme kuitenkaan halunneet valittaa, koska kaikki ketkä olivat kesän 2015 Suomessa olisivat vaihtaneet meidän kanssa paikkoja aivan varmasti.


Rooma oli etappi numero 3. Ei edelleenkään meren rantaan, mutta edes vähän lähemmäs. Roomassa saimme yöpyä myös halvimman yön, ja hotelli ei ollut suinkaan kehnoimmasta päästä. Etäisyys colosseumiin oli hotelliltamme 1 km. Siellä olimme aikomassa lähteä ensimmäistä kertaa juhlimaan, mutta Rooma oli niin kulttuurin kehto, ettei siellä sellaista harrasteta. Päädyimme nauttimaan mojitot homobaariin. 


Mun mielestä kaunein paikka oli La Spezia. Monterosso ja Rio Maggiore olivat suoraan postikorteista. Tonne tiedän haluavani palata vielä joskus. Vihdoin päästiin nauttimaan merestä ja vielä mitä upeimmissa maisemissa. Taisin mainitakin Reetalle, että en voinut uskoa niitä maisemia todeksi. Ainoa miinus oli turistit. Julkkikset suosivat tätä paikkaa, ja se tietää myös paljon turisteja. Oli se kuitenkin niin kaunis paikka, etten ollenkaan ihmettele. 


Meidän oli tarkoitus mennä oikeastaan Nizzaan, mutta kalliiden hotellien takia päädyimmekin Cannesiin. Cannes oli mielestäni ihanan kokoinen paikka reilille, ja siellä ei ollut niin paljon turisteja.  Cannes oli täynnä suuria jahteja, casinoita ja merkkiliikkeitä. Rantaviiva jatkui loputtomiin. Menimme junalla Monacon läpi ja siellä näytti todella upealta. Yksi paikka lisää, missä haluan vielä käydä... :-D


Tässä kaikista kauneimmassa kaupungissa olen käynyt nyt jo kolme kertaa. Jokaisella kerralla se on näyttänyt erilaiselta. Reilillä olimme jokaisessa kaupungissa liikkeellä kävellen. Pariisissa siinä ei ollut mitään järkeä, koska metro ei maksa mitään ja se on niin iso kaupunki. No mehän päästiin ihan kunnolla urheilemaan, koska kokonainen päivä me käytettiin kävelemällä lähes kaikki nähtävyydet läpi. Tulikohan matkaksi sellainen 18 km:ä?? :-D Jotain järjetöntä se kuitenkin oli. Tähän tietysti lisätään kaikki kiertoreitit vielä, joita käytimme siirtyessämme paikasta toiseen. 

Ei mennyt edes vuotta, kun päädyin kyseiseen kaupunkiin uudestaan, sillä Reetta ihastui Pariisiin niin syvästi, että muutti sinne kokonaiseksi vuodeksi... Pariisissa kannattaa käyttää nuorta ikäänsä hyväksi, sillä monet paikat oli alle 21- tai alle 24-vuotiaille ilmaisia. Uudeksi lempinähtävyydekseni pääsikin riemukaari, koska sen päältä koko Pariisi näytti niin kauniilta. Niitä kuvia sieltä ei ikuistettu vielä reilillä, vaan vasta vuosi sen jälkeen. 


Saksa oli sellainen, joka ei meitä niinkään (rehellisesti sanottuna) kiinnostanut. Halusimme ottaa sieltä yhden yön, jotta ei tulisi liian pitkää matkaa junassa. Berliini oli listallamme ensimmäisenä, mutta se oli seuraavaan kohteeseen nähden turhan kaukana. Frankfurt oli kohde, jollaista kartaltamme ei vielä löytynyt. Tuo "minimanhattan" oli todella hyvä vaihtoehto meille niin lyhyeksi ajaksi. Siellä nautimme joen varrella viiniä ja vaan katseltiin auringon painumista pilvenpiirtäjien taakse. Myös sen näkemiseen riitti oikein hyvin yksi kokonainen päivä.


Monet aloittavatkin reilinsä täältä, mutta meillä se kuului loppusuoralle. Amsterdam oli aivan ihana. Siellä me päästiin kokemaan myös paras yöelämä, kun selvittiin kotiin vasta seitsemältä seuraavana aamuna. Hotellien hinnat olivat katossa, ja meidän hotelliyön hinnaksi taisi loppupelissä tullakin 100€:a. Kaikesta huolimatta lähdimme vielä nukkumatta kiertelemään tuota omaperäistä kaupunkia. Kamera ei lähtenyt mukaan, mutta puhelimella saimme parit räpsyt otettua.


Kööpenhamina yllätti meidät. Olimme jo Pariisista saakka olleet sillä asenteella, että "kohta reili on ohi". Tiesimme, että jäljellä on enää 3 päivää, mutta saimme silti kyseisestä kaupungista paljon irti. Niin suloinen pieni kaupunki. Ehkä se oli osittain tuo aurinkoinen sää, joka sai meidät liikkeelle. Kävellessämme majoituspaikkaamme saimme kuitenkin niskaamme vettä, kun aivan tyhjästä ilmestyi tummat pilvet ja syntyi myrsky. Kööpenhaminassa oli keskusta todella kaunis. Ihmettelimme kuitenkin suuresti turistien määrää pienen merenneidon edessä (tottakai itse se oli myös nähtävä). Katsokaa nyt sitä! :-D Ei se juurikaan minkäänlaisia tunteita minussa herätä. Sillä ei edes ole minkäänlaista historiallista merkitystä. Nätti tyttö kylläkin...

Tän postauksen tekoon meni ikuisuus. Oli jotenkin ihanaa palata näihin tunnelmiin ja muistella elämäni parasta matkaa. Jos te jotkut siellä harkitsette edes lähteä reilaamaan, mä todellakin suosittelen! Muistan ikuisesti kaikki ne fiilikset, kun pääsimme uuteen paikkaan. Juuri, kun johonkin paikkaan oli rakastumassa, piti lähteä seuraavaan. Kaikista jäi sellainen olo, että "kyllä mä tänne vielä aion tulla". Välttämättä en ihan jokaisessa paikassa tule enää käymään. Se synnyttää mussa edelleen haikean fiiliksen. Maapallolla ja jopa ihan Euroopassa on niin paljon paikkoja, joissa on käytävä, joten miksi palata samaan paikkaan enää uudelleen?

 Mulla iski todella kova masennus, kun palasin Suomeen. Se helpotti, kun vaan päätti ruveta tekemään kaikkea mahdollista. Pyytää kavereita syömään. Karkasinkin pitkäksi aikaa Espooseen poikaystävän luokse ja tehtiin kaikkea mahdollista Helsingissä. Oli ystävän syntymäpäivät ja toisen tuparit, miljoona eri illallista Lahdessa ja Helsingissä, rapujuhlat ja purjehtimista. Pian muutin myöskin Turkuun. Kaikki tämä tekeminen sai unohtamaan sen matkamasennuksen, joka minulla oli. Hyvä vinkki kaikille maailman matkaajille: Kun saavutte Suomeen, täyttäkää kalenterinne tekemisellä ja älkää jääkö kotiin (paitsi nukkumaan mahdollista väsymystä pois).